Kuulumiset

Lahjaluu on kaivettu esiin paketista, kaluttu, haudattu, aiheuttanut melkein jouluisen tapaturman olemalla haudattuna sellaiseen paikkaan, että siihen meinasi liukastua, kaluttu uudelleen, tuotu säilöön äiskälle ja haettu pienen lepohetken jälkeen uudelleen kaluttavaksi ja haudattavaksi ja muutaman tunnin uurastuksen jälkeen siitä sai hyvän unikaverin, jonka vieressä oli oivallista nukkua tämän suuren kaluamisponnistuksen jälkeen.

• BH-koe (keväällä)
• TK1
• Agilityongelman poisto ja sen jälkeen agilityn harrastaminen

Ei kovin monta kohtaa, mutta melko työllistäviä sisällön kannalta, joten eiköhän noissa riitä meille tarpeeksi puuhaa yhdeksi vuodeksi. Jos käykin jotain yllättävää ja nuo on "hoidettu pois alta" nopeasti niin sitten voidaan jatkaa enemmän tokon avoimen luokan liikkeitä, mutta luulenpa, että tähän varasuunnitelmaan ei tarvitse ryhtyä. :D Lisäksi ensi vuonna olisi tarkoitus uudistaa vähän näitä Jipon sivuja ja päivitellä kuulumisia ja kuvia vähän ahkerammin sekä käydä kurkkaamassa muutamat näyttelyt. Jälkikin vähän kiinnostaisi.

• Toimintakyky: +1 Kohtuullinen (Kerroin: 15)
• Terävyys: +1 Pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua (Kerroin: 1)
• Puolustushalu: +3 Kohtuullinen, hillitty (Kerroin: 1)
• Taisteluhalu: +3 Suuri (Kerroin: 10)
• Hermorakenne: +1 Hieman rauhaton (Kerroin: 35)
• Temperamentti: +1 Erittäin vilkas (Kerroin: 15)
• Kovuus: +1 Hieman pehmeä (Kerroin: 8)
• Luoksepäästävyys: +3 Hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin (Kerroin: 15)
• Laukaspelottomuus: +++ Laukausvarma

Aika lailla saman mitä luonnetestissä tuli esille on tässä näiden kahden ja puolen vuoden aikana huomannut kyllä itsekin, että siinä mielessä ei hirveästi tullut yllätyksiä. :D Seuraavana olisi sitten varmaan vuorossa se BH-koe jossain välissä...

Agility ja tottiskurssi loppuivat tuossa lokakuun ensimmäisellä viikolla. Jipon kanssa koitettiin vielä 22.9. agikerralla että josko se ottaisi vain häiriötä muista koirista ja sen komentelu johtuisi siitä. Menin siis vähän etuajassa kentälle ja agiohjaajan kanssa katsottiin, että miten putken meneminen sujuu. No, putkihan meni ihan mallikkaasti, Jippo odotti kiltisti lähtölupaa ja meni vauhdikkaasti putkesta läpi. Vaan heti kun kehuin sitä tästä suorituksesta, se alkoi taas räyhätä. No, laitettiin häkkiin jäähtymään hetkeksi kun ei kiellosta ja hihnanyppäisystä huolimatta lopettanut ja koitettiin vähän ajan kuluttua uudelleen. Taas sama juttu: ennen putkeen menoa Jippo oli ihan rauhallinen ja odotti tiiviisti kontaktissa, että saa käskyn mennä putkeen. Käskystä menikin taas mallikkaasti ja ulostulopäässäkin oli ihan nätisti, kunnes kehuin sitä suorituksesta, jolloin se taas riehaantui. Eipä siinä sitten hirveästi muu auttanut kuin todeta, että ei tämän koiran kanssa voi agilitya harrastaa ennen kuin tälle komennusongelmalle on tehty jotain. Suunnitelmissa onkin nyt jossain vaiheessa käydä ongelmakoira- + agilitykouluttajalta kyselemässä neuvoja. Jippo kun selvästi pitää agilitysta ja omasta mielestänikin sitä olisi kiva Jipon kanssa harrastaa, mutta oma osaaminen ei riitä ongelman selvittämiseen.

Ja sitten siihen agilityyn ja murheenkryyniin. Viime viikolla uutena tekniikkana tuli valssi, jota ei oikeastaan päässyt harjoittelemaan yhtään, koska Jippo alkoi komentaa ja haukkua ja näykkiä heti ensimmäisen hypyn jälkeen. Muuten treenattiin keppejä, keinua ja pussia. Tällä viikolla tilanne oli vielä pahempi, eikä Jippo meinannut rauhoittua ollenkaan komentamisen ja näykkimisen jäljiltä, vaan juoksenteli vain ympyrää ja näykki ja haukkui, joten lopputulos oli se, että tehtiin yksi hyppy treenien aluksi ja pari kertaa keinu sitten puolentoista tunnin jälkeen. Keinu meni komentamisen osalta todella hyvin (eli ei komentanut, vaan keskittyi itse keinun tekemiseen), mutta muuten Jippoa jänskätti aika tavalla, eikä se meinannut uskaltaa mennä loppuun asti. Hitaalla vauhdilla ja kunnon kehumisella ja namimäärällä meni kuitenkin pari kertaa päästä päähän. Renkaalla meinasi alkaa taas ryppyillä, joten siirryttiin saman tien pois siitä, eikä tehty sitä. Jipon komentamisongelma tuntuu pahentuvan kerta kerran jälkeen ja itsellä alkaa kyllä olla neuvot aika vähissä.

Paikallamakuu sujui yllättävän hyvin. Seisoin ensin selkä Jippoon päin ja kuulemma se silloin haisteli ympäriinsä ja katseli minne sattuu. Sitten seisoin pari kertaa naama Jippoon päin ja sehän piti koko ajan kontaktia yllä! Olin ihan iloisesti yllättynyt. Sitten kokeiltiin vielä niin, että olin selin ja selvästi kasvokkain olo oli auttanut, koska Jippo piti katseen tiiviisti minussa.

Seuraaminen oli ihan ok, nyt pitäisi pikkuhiljaa jättää palkka pois kädestä. Kun ollaan pysähtymässä, Jippo ennakoi ja meinaa alkaa laahata takapuolta. Voisi namilla hivuttaa eteenpäin, jos meinaa istahtaa liian aikaisin. Käännös oikealle on parempi kuin käännös vasemmalle. Molemmissa käännöksissä voisi aina silloin tällöin palkata suoraan käännöksen jälkeen ja niin vahvistaa sitä. Täyskäännöksessä suurin ongelma oli muistaa että mitenkäs se hihna nyt taas vietiinkään sieltä takaa. Ilman hihnaa meni ihan ok, mutta taas kun vauhti hidastuu, Jippo meinaa laskea takapuolen maahan. Namilla nopeutta ja tiiviyttä täyskäännökseen.

Rytminvaihteluissa nopea meni ihan ok, hitaassa saisi olla enemmän eroa normaalin vauhdin ja hitaan vauhdin välillä ja taas vähän ongelmana, että hitaammassa vauhdissa Jippo meinaa alkaa ennakoida pysähtymistä.

Luoksetulo tehtiin n. viiden-kuuden askeleen päästä, koska Jipolla on tapana törmäillä ja tuli tosi mallikkaasti ja pysähtyi oikeaan paikkaan. Omien jalkojen asentoon voisi kiinnittää huomiota, tottiksessa jalat yhdessä, mutta pk-puolella voi olla vähän harallaan.

Oli hyvä, että saatiin vähän häiriötä mukaan, Jippo oli nimittäin heti katomassa muualle kuin minuun, jos käskytettiin liikkumaan. Tässä saadaan vielä lisää harjoitusta neljänä tulevana viikkona, joten kaiken kaikkiaan tuo kurssi on meille tosi hyvä. Saadaan varmuutta ja vinkkejä liikkeisiin ja on hyvä, että joku sanoo mitä kannattaa treenata ja mikä menee hyvin, kun itse ei kuitenkaan näe omaa tekemistään, eikä itselläni riitä tietämys tai kokemuskaan huomaamaan milloin menee pieleen ja mitä pitäisi tehdä seuraavaksi.

Tänään agilityssä uusina esteinä tulivat keinu ja okseri ja uutena tekniikkana takaaleikkaus. Jippo irtoaa hyvin eteen, joten takaaleikkauksessa ei sitä myöten pitäisi olla kovinkaan paljon ongelmia, kunhan muistaa itse miten niitä käsiä pidetään ja että antaa koiran mennä kunnolla edelle, ettei törmätä.

Keinussa ongelmana on vähän liiallinen vauhti ja se, ettei Jippo pysähdy loppupäässä, vaan hyppää joko kontaktin yli tai heittää takapuolen siitä pois, eikä jää odottamaan, että keinun loppupää osuisi maahan. Okserissa ei ollut mitään ongelmia, Jippo hyppää korkealle ja pitkälle ja pikkuhiljaa voidaan pidentää hypyn pituutta.

Treenattiin myös itsenäisesti putkea, keppejä, rengasta, puomia ja A:ta.

Tällä viikolla uutena esteenä tuli A-este ja sen lisäksi treenattiin puomia, keppejä, rengasta ja kahden hypyn ja putken sarjaa. Kokeiltiin myös ensimmäistä kertaa ihan kunnon kaaressa olevaa putkea ja vaikka Jippo ensin peruuttikin sieltä pois, niin äkkäsi nopeasti mistä oli kyse ja tuntui tykkäävän putken läpi juoksemisesta. A-esteellä ongelmana meinasi aluksi olla vauhti, mutta Jippo oppi jo parin kerran jälkeen säätelemään vauhtiaan niin, että alastullessa se pysähtyi nätisti kontaktille syömään namia, eikä meinannut tupsahtaa ympäri kun etupää pysähtyy äkisti ja takapää ei kerkeä mukaan. Jippo oli jotenkin tavallistakin levottomampi tai innokkaampi etenkin loppuvaiheessa treeniä ja alkoi riehua muutamaankin otteeseen ja rauhoittumisessa meni pidempään kuin yleensä. Mietin, että pitäisiköhän sille antaa jotain aivopähkinöitä ennen treenejä, ettei se olisi ihan tuoreeltaan ja energisyyden huipulla treeneissä vaan jo vähän väsynyt, että se jaksaisi keskittyä paremmin, tai sitten käydä ihan suosiolla pienellä lenkillä aina esteiden välissä.

Ensi maanantaina mennään Kati Kekäläisen toko-opetukseen harjoittelemaan alokasluokan liikkeitä, jos vaikka jossain vaiheessa päästäisiin Jipon kanssa ihan alokasluokan kisoihinkin ja siitä sitten pikkuhiljaa eteenpäin.

"Kotiläksyksi" tuli haltuunoton harjoittelu. Sen pitäisi meille olla melko helppoa, koska sitä tehdään Jipon kanssa muutenkin. Pitää ehkä vain yrittää opetella yhtenäistämään sille käskysana.

Kepit meni namin ja ohjastinhihnojen avulla ihan ok, mutta en ole ihan varma tajusiko Jippo vielä jutun pointtia. Omaa asentoa pitää myös muistaa tarkkailla ja jos joutuu näyttämään namia, näyttää sitä koiran puoleisella kädellä ja muistaa pitää rintamasuunta kuitenkin eteenpäin.

Hyppy oli aluksi aika kamala. Jippo riehaantui täysin hypättyään ensimmäisen kerran, joten mentiin vähän rauhoittumaan sivumpaan. Rauhoittumisen jälkeen Jippo hyppikin oiken nätisti lähettämällä ja kutsumalla. Saattamalla en uskaltanut kokeilla, koska Jippo olisi saattanut kuumentua vieressä juoksemisesta, enkä halunnut pilata siihen asti hyvin mennyttä hyppytreeniä sillä, että Jippo olisi taas riehaantunut.

Putki oli Jipon mielestä aika outo kapistus. Se ei aluksi meinannut tajuta, että minkä ihmeen takia siitä pitäisi mennä läpi mamin luokse, kun sen kiertämällä pääsisi ihan yhtä hyvin! Jippo kun on sen verran korkea, että se näki kätevästi putken yli kuinka kykin putken toisessa päässä namin kanssa. No, lopputulos oli sitten se, että makasin mahallani putkessa puoliksi ja ilmeisesti kyyristelystä madaltunut asento sai Jipon sitten viimein tajuamaan, että putkea pitkin pääsee namin (tai mamin?) luokse. Sitten ei ollutkaan enää mitään ongelmaa putkeenmenon kanssa, eikä Jippo aristellut yhtään. Jee.

Kotiläksyksi tuli takaakierto, mikä voi meille olla melkoinen haaste, koska Jippo on jotenkin pienestä pitäen aina kiertänyt kaikki pylväät ja pömpelit ihmisen puolelta niin, ettei hihnaa ole koskaan tarvinnut setviä puun takaa. Lisäksi Jippo ymmärtää myös "kierrä"-käskyn, joka tarkoittaa, että pitää tulla nimenomaan ihmisen puolelta. Pitää ottaa joku toinen käskysana takaakiertoon...

Treenit olivat vallan mukavat, mutta olisivat olleet vielä mukavammat, jos ei koko ajan tarvitsisi vähän stressata, että missä vaiheessa Jippo alkaa riehua. Paras riehunnan lopetuskeino agitreeneissä oli se, että kun Jiposta sai kiinni, käänsi huomion ihan muualle ja jatkoi vasta kun Jippo oli rauhoittunut. Toivottavasti säännöllinen treenaus ja tuo nimenomainen rauhoituskeino alkaisivat tuottaa tulosta. Se oli kuitenkin nimittäin edistystä, että Jippo tuli lähelle, vaikka yrittikin näykkiä, eikä alkanut tehdä tyypillisiä nopeita kaarroksiaan. Voi huokaus. En oikein enää tiedä mitä tämän ongelman kanssa tekisi. Onko meillä johtajuus pielessä vai mikä mättää?

Jippo on nykyisin aika hoikassa kunnossa. En tiedä johtuuko se kesästä, koska se oli viime kesänäkin hyvin hoikassa kunnossa, jopa hoikemmassa kuin nyt. Alimmillaan viime kesänä se painoi vain 19 kiloa. Ei se nytkään paina kuin n. 22 kiloa. Olen suurentanut sen ruoka-annosta, mutta ehkä on liian kuuma tai jotain kun se ei useimmitenkaan syö ihan kaikkea. Sitten kun se peuhaa ulkona kuumassa ja kahlailee ja kaikkea niin energiaa kuluu kuitenkin enemmän kuin talvella. Tai ehkä sillä on talvella niin paljon enemmän turkkia, että se painaa enemmän ja luut ei tunnu niin selvästi? Ei niin, että se olisi mitenkään kalju nytkään...

Viikonloppuna olisi erkkari ja Jipon ensiesiintyminen avoimessa luokassa. Se on sen verran pieni ja hento, että saas nähdä mitä tuomari tykkää. Tai jos sen veisikin narttukehään kun kaikki vastaantulijat aina kysyy, että onko se narttu...

Tekisi mieli osallistua johonkin alokasluokan möllitokokokeeseen, että tietäisi vähän miten me pärjättäisiin. Tekisi myös mieli osallistua jollekin tokokurssille, kun ei omat koirankoulutustaidot riitä minkään uuden opettamiseen, kun en tiedä, että miten pitäisi opettaa. Jonkun pitäisi siis kouluttaa kouluttajaa.

Olen myös tutkaillut mitä liikkeitä tokon alokasluokkaan kuuluu ja miettinyt miten Jippo niistä pärjää sekä suunnitellut treenejä ko. liikkeitä silmälläpitäen.

Tällä hetkellä liikkeiden tilanne meillä on suurinpiirtein tämä:

Luoksepäästävyys
Jippo on ihmisystävällinen ja tykkää räpläilystä, mutta saattaa olla innokas pääsemään ihmisen luo, eli kärsivällisyysharjoituksia voisi ottaa. Jippo saattaa myös alkaa haukkua lähestyvää ihmistä, jos ihminen lähestyy jotenkin kummallisesti tai uhkaavan oloisesti.

Paikalla makaaminen
Jippo pysyy hyvin paikallaan, vaikka en olisi näkyvissä tai vaikka hyppisin ja riehuisin, mikä osoittaa mielestäni aika hyvää itsehillintää Jipolta, kun se niin mielellän tulisi rehaamaan kaveriksi. Jippo saattaa kuitenkin lässähtää toiselle lonkalle makoilemaan, jos kiinnostus lakkaa. Pitäisi kokeilla myös miten Jippo suhtautuu paikallaoloon jos on muita koiria läsnä, etenkin jos muut koirat juoksentelevat vähän matkan päässä.

Seuraaminen kytkettynä
Jippo jaksaa nykyisin seurata jo ihan kunnolla parin-kolmenkymmenen askeleen matkan. Täyskäännös on vähän löysä, sitä pitäisi saada tiiviimmäksi. Käännös oikealle menee melko hyvin, mutta käännös vasemmalle on aika alkutekijöissä. Hitaasti seuraaminen in Jipolle suurempi ongelma kuin juostessa seuraaminen, koska hitaasti liikkuessa se pyrkii edistämään.

Seuraaminen taluttimetta
Oikeastaan samat kuin hihnassa seuraamisessa. Vapaana seuraamisessa on myös se vaara, että jos seurataan juostessa, Jippo innostuu ja alkaa näykkiä...

Maahanmeno liikkeestä
Sujuu paremmin kuin liikkeestä istuminen... Luultavasti meidän vahvin liike alokasluokan liikkeistä. Jippo tosin on alkanut ennakoida vähän, että kohta tulee maahan-käsky, kohta tulee maahan-käsky. Pitää ehkä ottaa sillä pelkästään liikkeestä istumista nyt vähän aikaa...

Luoksetulo
Tulee iloisesti luokse, oppinut jopa jo vähän jarruttamaan, eikä juokse ihan suoraan päin. Tästä voisi kyllä ehkä ottaa ihan tehotreenin piakkoin kun jäänyt luvattoman vähälle törmäämättömän luoksetulon harjoittelu. Lisäksi vaarana tässä liikkeessä on se, että Jippo kuumenee liikaa ja alkaa näykkiä ja paimentaa.

Seisominen liikkeestä
Ollaankohan me tätä edes harjoiteltu koskaan... :O Ei ainakaan liikkeestä. Pitää tsekata tämän liikkeen tilanne vielä uudestaan. Luultavasti kaikista heikoin liikkeistämme kun en tässä nyt pysty edes sanomaan että ollaanko me harjoiteltu tätä :D

Hyppy
Jippo hyppää innokkaasti heti käskystä, mutta esteen toisella puolella on selvästi sitä mieltä, että liike on suoritettu loppuun. Pitäisi saada rakennettua siis liikkeen loppuosan perusasento vielä. Tässäkin liikkeessä on vaarana, että Jippo innostuu liikaa hypyn jälkeen ja alkaa komentaa.

Suunniteltu treeniaikataulu:
Joka päivä: Vaihdellen lyhyestä seuraamisesta joko maahahmeno, istuminen tai seisominen ruokailujen yhteydessä -> Ruoka on palkka. Pitoharjoitus ulosmentäessä.
Ma: Seuraamista hihnassa, pidennetään vähitellen matkaa, rytminvaihteluita, käännöksiä
Ti: Agitreenit
Ke: Lepopäivä, ei mitään treeniä
To: Paikallaolo, seuraamisen käännöksiä
Pe: Luoksetulo
La: Hyppääminen, seuraamisen käännöksiä
Su: Lepopäivä, ei mitään treeniä

Katsotaan miten tämä aikataulu alkaa toimia. Turha yrittää treenata kaikkea samana päivänä. Joka päivä vähän jotain erilaista ja lyhyitä treenikertoja niin Jippokin jaksaa pysyä valppaana.

Kesäkuun loppupuolella käytiin Keravan agilityteamin agilitykatselmoinnissa ja heinäkuun aikana tulevat tulokset siitä, päästäänkö mukaan agilityn alkeisryhmään.

Ensimmäinen tehtävä oli seistä rivissä muiden "kokelaiden" ja näiden koirien kanssa ja antaa koiran katsoa, miten vähän matkan päässä edessä pieni jackrusselinterrieri meni läpi lyhyttä agilityrataa. Tässä osiossa olin jotenkin niin hirveän ylpeä Jiposta, kun se seisoi kiltisti jackrusselia katsellen ja täysin äänettömästi. Molemmilla puolella olleet koirat äityivät vallan villeiksi ja haukkuivat ja tempoivat hihnassaan. Jippoakin selvästi kiinnosti se mitä jackrussel teki, koska se hivuttautui vähitellen lähemmäs rataa. Ei kuitenkaan niin, että hihna olisi kiristynyt tai että se olisi temponut. Kun jackrussell oli lopettanut, Jipon ensimmäinen teko oli, että se tuli viereeni seisomaan seurauskohdalle ja otti kontaktin. o_O

Toinen tehtävä oli pujotella ringissä seisovien muiden kokelaiden ja näiden koirien välistä ja palata omalle paikalleen. Olin todella huolissani tästä, koska suurin osa ryhmämme koirista oli tyttökoiria ja Jipolla tunnetusti ei paljon järki päätä pakota (muutenkaan, mutta etenkään) kun on tyttökoria lähellä. Vaan kuinka ollakaan! Kun tuli meidän vuoromme, heitin patukan kainaloon (en edes sanonut seuraa-käskyä) ja Jippo seurasi täydellisessä kontaktissa koko sen kuuden ihmisen pujottelun! O_O Siis mitä ihmettä! Mitä tälle koiralle on tapahtunut?! Kenen koiraan se on vaihdettu Nahkelan tottistreeneissä?

Kolmas tehtävä oli mennä koiran kanssa namikipon ohitse ja koiran oli tarkoitus kiinnittää huomiota ohjaajaan, ei ihanaan herkkunakkiin namikipossa. Ensimmäisellä ohituskerralla (patukka kainalossa) Jippo melkein söi nakin, mutta pienestä kutsusta ja patukkaa rapisuttamalla Jippo jatkoi ihan iloisesti sivulla. Toisella ohituskerralla nakki houkutti edelleen, mutta vähän vähemmän ja palautuminen sivulle kävi tosi nopeasti. Kolmannella ohistukerralla kainalossa oleva patukka olikin paljon kiinnostavampi kuin nakki. Jes! (Neljännellä ohituskerralla nakin sai sitten ihan luvan kanssa syödä.)

Neljäs tehtävä oli luoksetulo. Kun katselmuksen vastaanottajatyypit kysyivät, että jääkö Jippo paikoilleen istumaan kun sen jättää, vastasin itsevarmasti että jää. Jätin Jipon istumaan ja kävelin n. 15 askeleen päähän. Kun käännyin katsomaan niin kyllähän Jippo ihan kiltisti istui paikoillaan, mutta nuuhki samalla hyvin välinpitämättömän näköisenä maata. Kiitos vaan, valpas ja toimintavalmis koirani! Jippo ei meinannut edes tajuta ensimmäistä luoksetulokutsua ja reagoi vasta uuteen kutsuun. Sitten se pyyhälsikin oikein iloisesti ja vauhdikkaasti luokse. Sain sen kytkettyä ja olimme palaamassa omalle paikallemme kun Jippo alkoi äksyillä. Se haukkui ja yritti näykkäillä, eli normaalia "Jippomeininkiä". Onneksi se rauhoittui myöskin hyvin nopeasti.

Viides ja viimeinen tehtävä oli leikkiä koiran kanssa ja sehän on meidän bravuuri! Jippo innostui patukasta heti ja leikittiin saalistusleikkiä ja Jippo sai voittaa patukan, jonka jälkeen se tuli lähelleni nakertamaan sitä ja varastin sen aina kun sen huomio herpaantui. Vaikka päivä oli todella kuuma ja oltiin jo melkein tunti seisty ja puuhattu porottavalla kentällä, Jippo jaksoi leikkiä ja peuhata. (Loppupäivä kotona menikin sitten suurimmaksi osaksi nukkuessa.)

Oma mielipiteeni on, että meidän ei ehkä kuitenkaan kuuluisi päästä vielä harjoittelemaan agilitya, koska Jippo edelleen silloin tällöin kuumenee niin paljon, että alkaa juosta ympärillä, haukkua ja näykkiä. Tätä tapahtuu etenkin luoksetulon jälkeen, esteen yli hyppäämisen jälkeen ja silloin kun Jippo ei ymmärrä, mitä sen pitäisi käskystä tehdä. Silloin kun Jippo on hihnassa, tilanne rauhoittuu hyvinkin nopeasti, koska saan sen vaadittua sivulle. Suurin ongelma on siinä, jos Jippo on vapaana, koska silloin se pääsee kiertämään tarpeeksi kaukaa, ettei siitä saa kiinni. Tällaisissa tilanteissa se, että itse poistun paikalta jonnekin, minne Jippo ei näe tuntuu rauhoittavan Jipon parhaiten. Jossain vaiheessa koko näykkimis- ja haukkumisongelma oli aika lailla kitketty pois, mutta nyt jostain syystä Jippo on alkanut tehdä sitä uudelleen. Komentaminen ja "suuttuminen" vain yleensä pahentaa asiaa ja kokonaan huomiotta jättäminen, mutta paikalla pysyminen on aika lailla mahdotonta, koska jos pienestä näykkäisystä ei tapahdu mitään, Jippo näykkäisee vähän kovempaa ja lisäksi sillä on inhottava tapa tökätä kuonolla terävästi takareiteen.

Pitäisi varmaan mennä johonkin tyhjään koirapuistoon tai johonkin muuhun ei kovin isoon aidattuun paikkaan ja yrittää saada Jippo riehaantumaan hyppyyttämällä yms. niin paljon, että se alkaisi näykkiä. Sitten itse poistuisi aitauksesta, seisoisi muutaman minuutin selkä päin koiraa ja kävisi sitten kytkemässä sen ja menisi suoraan kotiin ja olisi kiinnittämättä yhtään mitään huomiota koiraan koko matkan aikana. Osoittaisi, että käytös ei ole toivottua ja että siitä seuraa vain kaikkea tylsää... Tai vaihtoehtoisesti pitäisi koiraa kytkettynä, jolloin voisi esimerkiksi laittaa sen autoon rauhoittumaan muutamaksi minuutiksi, jos se alkaa riehua. En sitten tiedä, että aiheuttaisiko näistä ensimmäinen vaihtoehto sen, että se ei tajuaisikaan, että se riehuminen on epätoivottua, kun se kuitenkin vietäisiin kotiin rauhoittumisen jälkeen. Toisessa vaarana on se, että se alkaisi pitää autoa rangaistuksena ja normaalitkin matkat autossa saisivat sitten ikävän leiman.

Mutta, odotellaan tässä nyt heinäkuu, että millaiset tulokset katselmoinnista tulevat. Jos päästään treenaamaan niin se on kiva ja vaikka ei päästäisikään niin itseäni se ei edes haittaa, koska tiedän, että meillä on vielä tekemistä ihan perustottelevaisuudessakin ja etenkin jos tuloksissa on eritelty syitä niin tiedetään mitä osa-alueita parantaa ja kokeillaan sitten keväällä tai ensi syksynä uudestaan. Katselmoinnissa parasta oli kuitenkin ehdottomasti se, että pääsi näkemään miten Jippo käyttäytyy paikassa, jossa on paljon koiria ja vieraita ihmisiä.

Valon lisääntyessä treenausintoakin on tullut enemmän ja nyt ollaan treenailtu ihan tarkoituksella melkeinpä joka lenkillä. Lenkin varrelta on kätevä napata joku keppi mukaan ja sitten sopivan hetken ja paikan tullen leikkiä perusasento- ja seuraamisleikkiä. Jipon aivoton ilme tosin yleensä sanoo "keppi! keppi! keppikeppikeppikeppi!". Ulkona on vaan lisäksi niin kamalasti ihania hajuja, että silloin tällöin keskittyminen on ihan mahdotonta. Silloin sitten mennään ihan suosiolla hetki nenän perässä ja kokeillaan vähän ajan päästä uudelleen. Jippo on hirveän miellyttämishaluinen ja tuntuu tekevän kaiken innoissaan ja riemuiten, paitsi silloin kun ohjaaja on vähän epäselvä tai muuten mokaa. Silloin Jipon kiinnostus lopahtaa melkein saman tien, ainakin hetkeksi. Armoton rankaisija.

Viimeksi harjoiteltiin maassaoloa ja maahanmenoa. Luoksetuloharjoitukset unohtuu melkein aina. Pitää ehkä nyt viikonlopun aikana ottaa ihan tarkoituksella niitä, Jippo kun tulee edelleen aika kovaa päin. Ehkä tietysti ihan positiivista, että se haluaa nopeasti luokseni...?

Tulostin tuossa myös netistä tietoa BH-kokeesta ja alkoi vähän hirvittää mitä kaikkea siellä pitäisi osata! Eniten ehkä huolettaa paikallaolo, kun Jippo tykkää jahdata nopeasti liikkuvia lehtiä ja on ihan innoissaan muista eläimistä niin luottamus siihen, että koira pysyisi paikalla käskettäessä ei ole kovin suuri. No, me treenaillaan nyt kesä oikein kunnolla ja katellaan sitten tuossa syssymmällä enemmän tuota BH:ta. Aikeissa olisi myös pyrkiä johonkin syksyllä alkavalle agilityn alkeiskurssille niin saataisiin jotain uutta kivaa yhteistekemistä. (Jos me johonkin päästään niin säälin jo sohvaperuna-itseäni valmiiksi kaikesta siitä juoksemisesta...) Jonkun näyttelynkin voisi käydä katsastamassa tässä alkukesästä ja katsella että miten näyttelykäyttäytyminen sujuu - oliko viime näyttely vain joku kumma poikkeus vai olisiko Jippo sittenkin ehkä vähän kasvanut ja rauhoittunut ja tullut näyttelyfiksummaksi treenailujen myötä.