Kuulumiset

Koirakirjahyllyä kartuttamaan ovat viimeisimmän päivityksen jälkeen saapuneet seuraavat kirjat:

• Culture Clash (Jean Donaldson)
• Getting in TTouch With Your Dog (Linda Tellington-Jones)
• Canine Body Language (Brenda Aloff)
• Agression in Dogs (Brenda Aloff)
• Koira ja Delfiini (Karen Pryor).

Tilattuna ja tulossa ovat vielä:

• When Pigs Fly: Training success with Impossible Dogs (Jane Killion)
• How to Be the Leader of the Pack: And Have Your Dog Love You for It! (Patricia McConnell)
• For the Love of a Dog: Understanding Emotion in You and Your Best Friend (Patricia McConnell)

Parhaillaan mietin vielä seuraavien kolmen kirjan tilaamista:

• Don't Shoot the Dog! (Karen Pryor)
• Clicker Training for Dogs (Karen Pryor)
• Reaching the Animal Mind: Clicker Training and What It Teaches Us about All (Karen Pryor)

Canine Body Language on opettanut huimasti koirien elekielestä ja olen oppinut katsomaan Jippoa ihan eri tavalla ja tunnistamaan kirjassa mainittuja eleitä ja saanut jonkinlaista osviittaa siihen mitä ne tarkoittavat. Odotan etenkin When Pigs Fly -kirjan saapumista, sillä esitietojen mukaan kirjassa kerrotaan erilaisista motivoimistavoista ja niiden soveltamisesta ja olisi mielenkiintoista lukea, jos sieltä löytyisi joku keino, jolla motivoida tuota karvakasaa esimerkiksi ulkona, koska herkut eivät ainakaan tunnu kiinnostavan ollenkaan silloin.

Tilasin (erinäisten kommellusten ja tiivin ja tuskastuttavan etsinnän tuloksena) tuossa puolitoista viikkoa sitten neljä eri koiriin liittyvää kirjaa: Rauhoittavat signaalit (Turid Rugaas), Mine! (Jean Donaldson), Control Unleashed (Leslie McDevitt) sekä Other End of the Leash (Patricia McConnell). Kolme ensiksi mainittua ovat jo saapuneet, Rauhoittavat signaalit olen jo lukenut, Control Unleashed on puolessa välissä ja Mine!:n olen aloittanut.

Rauhoittavat signaalit (kirjoittanut: Turid Rugaas)
Kirjanen kertoo hyvin koirien elekielestä rauhoittavien signaalien osalta, kertoo miksi koirat käyttävät niitä ja miten ihmiset voivat hyödyntää niitä koirien kanssa tekemisissä ollessaan. Viimeisen viikon olenkin sitten haukotellut, räpytellyt, kääntänyt päätä ja selkää aina jos Jippo on osoittanut stressaantumisen oireita. Alle kahdessa viikossa on tapahtunut huikeasti. Aiemmin Jippo on jossain määrin pelännyt kävellä asunnon laminaattilattialla ja on mieluummin valinnut aina kulkureitikseen paikan, jossa on matto. Etenkin olohuoneen sohvan takaa kulkeminen on ollut Jipolle sen verran hankalaa, että se jossain vaiheessa aina peruutti koko matkan. Jippo on hieman myös arkaillut hypätä sänkyyn, jos se ei ole voinut hypätä maton päältä ja molemmat tilanteet ovat selvästi nostaneet koiran stressitasoa.

Aloin haukotella ja räpytellä silmiä ja liikkua oikein hitaasti Jipon nähden tällaisissa tilanteissa. Nykyisin Jipolla ei ole mitään ongelmia kullkea sohvan takaa ja välillä se jopa juoksee siitä. Sänkyyn hyppääminenkin sujuu.

Viikko sitten viikonloppuna ukosti ihan tässä yläpuolella ja Jippo hermostui siitä jossain määrin, jolkotteli ympäri asuntoa, yritti mahtua sohvapöydän alle yms. Yleensä ei olla reagoitu ukkoseen juuri mitenkään ihan sen takia, ettei Jippo saa meistä sellaista kuvaa, että ukkosta tarvitsee pelätä. Tällä kertaa asetuin kuitenkin lattialle istumaan, venyttelin, haukottelin, räpyttelin, maiskuttelin ja pian Jippo tuli ja asettui vähän matkan päähän matolle nukkumaan.

Löytyy ainakin Akateemisesta kirjakaupasta.

Mine! (kirjoittanut: Jean Donaldson)
Mine! käsittelee koirilla esiintyvää resurssien vartiontia ja sitä miten sitä voi lieventää. Koira saattaa esimerkiksi vartioida ruokaansa, lelujaan, nukkumapaikkaansa, omistajaansa yms. Jipolla eniten esiintyy ruuan, herkkuluiden tai muiden erittäin hyvien syötävien, uusien lelujen ja osittaista sängyn vartiointia. Tätä ollaan pyritty siedättämään pois jo vähän pidemmän aikaa, mutta veikkaan kirjan antavan uusia vinkkejä ja toimintatapoja näiden ongelmien ratkaisemiseen. Ollaan jo siinä vaiheessa, että voin ottaa Jipolta pois mm. luita ja leluja. Tai no, useimmiten en ota niitä pois vaan vaihdan johonkin vielä parempaan herkkuun, jonka jälkeen annan alkuperäisen esineen takaisin.

Löytyy ainakin Koirakoulu Vision nettikaupasta.

Control Unleashed (kirjoittanut: Leslie McDevitt)
Tämä kirja on periaatteessa kirjoitettu agilityssa ongelmoivia ajatellen, mutta kirjassa esiintyviä ratkaisuja ongelmiin voi hyvin hyödyntää myös muussa kanssakäymisessä koiran kanssa. Tämä kirja tulee luultavasti pelastamaan meidät pinteestä jos toisestakin. Kirja on täynnä todella hyviä rauhoittumis- ja keskittymistekniikoita, neuvoja miten koiran ja ohjaajan välistä suhdetta voi parantaa yms. Suosittelen todellakin kaikille asiasta kiinnostuneille sekä etenkin niille, joiden koirilla on vaikeuksia keskittyä muiden koirien, ihmisten, autojen yms. häiriötekijöiden läheisyydessä.

Löytyy mm. agi.fi:n verkkokaupasta.

The Other End of the Leash (kirjoittanut: Patricia McConnell)Tämä kirja ei ole vielä minulle asti ennättänyt, mutta kyseessä pitäisi olla kirja, joka keskittyy siihen miten koirat tulkitsevat ohjaajaa ja mitä ohjaajan kannattaa huomioida omassa kehonkielessään ja äänessään koiran kanssa puuhastellessaan.

Löytyy ainakin Akateemisesta kirjakaupasta.

---

Ollaan nyt tosiaan Jipon kanssa vähän alle pari viikkoa harrastettu naksutinkoulutusta ja Jippo on tänä aikana muuttunut rauhallisemmaksi mutta samalla kuitenkin innokkaaksi ja keskittyväksi. Kontakti on parantunut huimasti ja koulutukselle näkyy valoa tunnelin päässä. Jiposta selvästi näkee, että se pitää siitä, että se saa itse pähkäillä mitä sen täytyy tehdä, että kuuluu naksahdus ja saa namin. Tämä lisäaivotyöskentely on sille myös hyvää henkistä stimulointia ja ensimmäisten naksutinkoulutuspätkien jälkeen Jippo usein asettuikin jonnekin läähättämään ihan kuin olisi ollut pitkälläkin lenkillä. Yhdistettynä Control Unleashedin rauhoittumisharjoitukset ja tämä uusi tapa oppia asioita saavat mitä luultavimmin ihmeitä aikaan, kunhan itse vaan jaksaa puuhailla niiden ja Jipon parissa. Uusista kirjoista ja Jipon innokkuudesta naksutinta kohtaan on kyllä herännyt kiitettävä koulutuskärpänen, joten eiköhän tässä kesän mittaan tule aika paljon tehtyä kaikkea.

Viime vuoden puolella tämän vuoden tavoitteiksi asetin BH-kokeen, TK1:n sekä agilityongelman poiston. TK1:n asti ei välttämättä ehditä kisata, mutta ainakin parit möllitokokokeet sekä ehkä alokaskokeetkin voitaisiin käydä katsastamassa. Olen suunnitellut kesälle treeniohjelmaa seuraavan mallin mukaan:

Kesäkuu:

• Opetellaan rentoutumaan, itse opettelen tunnistamaan Jipossa ylikuumenemisen merkit ja pyrin katkaisemaan tilanteen ennenkuin Jippo menee siihen tilaan, ettei se enää pysty ajattelemaan mitään muuta kuin paimentamishakukkumista
• Opetellaan itsehillintää ja kärsivällisyyttä (tai siis Jippo lähinnä, itsehän olen hillityn ja kärsivällisyyden perikuva ;)
• Opetellaan, ettei ole eroa tehdäänkö juttuja hihnassa vai vapaana, kun Jipoll tuntuu helpommin lähtevän lapasesta kun se on vapaana

Heinäkuu:

• Ylläpidetään kesäkuussa opeteltuja asioita
• Opetellaan mattoleikki (Go To Place, Control Unleashed)

Heinäkuulle tulee varmasti vielä lisää juttuja samoin kuin elokuulle, mutta koska olen vasta puolessa välissä Control Unleashedia, uskon saavani loppukirjan myötä tarpeeksi ideoita heinä- ja elokuulle. Päätarkoituksena kesän aikana on saada Jippo toimimaan rauhallisesti ja keskittyneesti ja parantamaan meidän keskinäistä kommunikaatiotamme ja yhteistyötämme. Noudon harjoittelua varmaan harjoitellaan pitkin kesää. Syyskuulle sentään on jo mietittynä mitä silloin tehdään.

Syyskuu:

• BH-koe (7.9., 13.9. tai 26.9.)
• Tokon alokasluokan liikkeiden hiominen + liikkeestä istuminen

Sitten syys-lokakuussa voitaisiin kokeilla ensimmäisiä möllitokokokeita ja alokasluokan kokeita ja jos ne menevät hyvin niin aloittaa avoimen luokan liikkeiden opettelu. Haaveena olisi, että ehkä ensi keväällä voitaisiin koittaa taas agilitya. Siihen on melkein vuosi, mikä kuulostaa aika pitkältä ajalta, mutta haluan saada Jipolle kunnollisen rauhoittumispohjan ennen kuin yritetään taas, ettei tule kiirehtimisen takia hirveitä takapakkeja.

Eilen eläinkauppashoppailulla tarttui mukaan naksutin. Jippo kun on tuntunut oppivan hyvin niin, että se itse tarjoaa jotain tiettyä käytöstä ja saa siitä sitten palkan. Tähän mennessä "palkkasanana" on ollut "hyvä", mutta nyt parin päivän naksuttelulla huomaa miten paljon tehokkaampi naksutin on. Naksuttimessa naksahdus on aina saman kuuloinen ja ääni on niin nopea, että sillä ehtii hyvin merkkaamaan juuri sen oikean hetken halutusta käytöksestä kun taas sanottu sana voi tulla joka kerta eri äänensävyllä tai sanottua eri korkeudelta ja sanan sanomisessa kestää niin kauan, että koira saattaa ehtiä tehdä jo jotain muuta halutun toiminnan lisäksi ennenkuin sana on lopussa.

Tänään mm. sain Jipolle opetettua naksuttimella muutamassa minuutissa varsin varmaksi pakasterasian kannen koskemisen tassulla (harjoiteltiin tätä myös viime kesänä kun käytiin agilitykurssilla, mutta Jippo ei koskaan tuntunut ihan kunnolla älyävän mikä kyseisen läpyskän tarkoitus on ja välillä koski nenällä, välillä vahingossa tassulla).

Noutokapulatreeneissä ollaan noudatettu näitä ohjeita (tällä hetkellä mennään kohdassa 9). Aiemmin suullisella kehulla, nyt varmaan aloitetaan melkeinpä alusta naksuttimen kanssa, että ajoitus saadaan tarkemmaksi ja sitä kautta Jipolle selvemmäksi mikä on se tietty toiminto, mitä halutaan.

Intouduinpa sitten kokeilemaan, että miten Jipolla jäi päähän eilinen harjoitus. Noutokapula oli ensin lattialla ja Jippo yritti kerran tassulla sitä pyöräyttää, mutta kun siitä ei tapahtunut mitään, mutta nenällä koskemisesta tuli kehu ja palkka, tassuttelu jäi taas siihen. Muutaman kosketuksen jälkeen kehu ja palkka alkoi tulla vain keskiosan koskemisesta ja Jippo tajusi hyvinkin nopeasti mikä on homman nimi. Sitten noutokapula siirtyi taas polvien päälle ja parin kosketuskerran jälkeen Jippo otti kapulaa vähän jo suuhun. Tässä vaiheessa tuli tietysti hirmuiset kehut ja palkka, mutta pahaksi onneksi Jippo ei pitänyt kapulasta kiinni enää kun kehusana tuli, joten kapula putosi ikävästi kolahtaen lattialle ja Jippohan tietysti tätä säikähti. Teki kyllä mieli hakata itseään sillä noutokapulalla päähän. Olisi nyt voinut tuolin laittaa niin, että jos noutokapula tippuu niin se tippuu matolle, eikä kolahtaisi niin pahasti, mutta eipä käynyt mielessä. No, siirryin sitten niin, että jos noutokapula tippuisi uudestaan, se tippuisi matolle (joskin aikomuksena oli, ettei se enää tippuisi, vähän valppautta vain peliin). Vaan ehei, Jippo istahti vähän matkan päähän katselemaan operointia ja pisti jopa maaten, eikä tuntunut olevan kiinnostunut enää koko hommasta. -_- Jesh, hyvin tehty. No, panin kapulan vähäksi aikaa taas maahan ja kehuin ja palkkasin vuolaasti keskiosaan koskemisesta, kun maassa oleva kapula kyllä herätti kiinnostuksen.

Nostin kapulan taas polvien päälle, kutsumalla Jipo tuli taas luokse ja alkoi ihan iloisesti kosketella kapulaa keskiosasta, josta tuli taas kehu ja palkka. Muutaman toiston jälkeen aloin ihmetellä, että mitä ihmettä se koira tekee, kun yhden kosketuksen jälkeen se alkoi peruuttaa, katsoi odottavasti, peruutti vähän lisää ja katsoi taas odottavasti, ihan kuin siitä olisi pitänyt palkata. Kutsuin Jippoa taas lähemmäs ja se koski kapulan keskiosaan, sai kehun ja palkan ja alkoi taas peruuttaa. Mietin jo että ei kai se nyt pelästynyt noin paljon sen kapulan tippumisen takia. Kutsuin Jipon vielä kerran lähemmäs ja kosketusta kehuessa tajusin mikä mätti, kehu olikin tullut muutamalla edellisellä toistolla juuri sillä hetkellä, kun Jippo veti päänsä pois kapulasta sen sijaan, että kehu olisi tullut juuri sillä hetkellä, kun nenä osuu kapulaan. Taas olisi voinut hakata itseään kapulalla päähän. No, lopputreeni menikin sitten niin, että kapula oli lattialla ja silmä kovana tiukkasin juuri sitä hetkeä kehulle kun nenä osuu kapulaan, että saatiin taas vahvistettua se, että on kiva mennä kapulaan päin, eikä kapulasta pois päin. Että näin tänään. Herkkunamitkin loppuivat, eli huomenissa luultavasti tiedossa joko lepopäivä tai sitten namiostokset ja pikkuisen lisää treeniä.

Tänään kokeiltiin noutokapulajuttuja ihan huvin vuoksi ja vähän eri metodilla kuin aiemmin. Aiemmin noutokapulan suuhun ottaminen on yritetty yhdistää johonkin tosi hauskaan, kuten esim. ulkoilemaan lähtemiseen, mutta Jippo ei ole oikein vielä yhdistänyt, että noutokapula olisi maailman ihanin asia ruuan jälkeen, johtuen ehkä siitä, että kerrostalossa asuessa ehtii kulua aika paljon aikaa, että hissi on oikeassa kerroksessa ja että sillä pääsee alas ja vihdoin ulos, sen jälkeen kun noutokapula on käynyt suussa. Tänään kokeiltiin sitten niin, että noutokapula oli maassa ja ensin joka kerta kun Jippo vähänkin kosketti noutokapulaa kuonolla tai tassulla tuli kehu ja heti perään nami. Jippo kekkasikin idean nopeasti ja alkoi tassuilla noutokapulaa hyvinkin innokkaasti.

Tässä vaiheessa siirryttiin siihen, että kehu ja nami tulikin vain, jos noutokapulaa kosketti kuonolla. Muutaman palkkaamattoman tassukosketuksen jälkeen Jippo seisahtui hetkeksi ja ihan selvästi siellä joku herne poukkoili, vaikka välillä sitä epäileekin, että onko ton eläimen päässä mitään, koska hetken päästä Jippo kokeili noutokapulan koskemista nenällä ja kun siitä tuli kehu ja palkka, tassulla huitominen loppui kokonaan. Muutaman toiston jälkeen kun nenä alkoi mennä namista suoraan noutokapulalle ja siitä namille ja taas noutokapulalle nostettiin astetta hieman.

Panin noutokapulan polvieni päälle ja pari kertaa Jippo sai kehun ja palkan kun koski noutokapulaa mistä kohdasta tahansa ja kun se kerran vahingossa koskikin leveän osan sijasta kapeaan keskiosaan, tuli mahtavat kehut, jonka jälkeen kehua ja namia ei tullutkaan enää paksun osan koskemisesta vaan pelkästään keskiosan koskemisesta ja oli ihan yllättävää huomata miten nopeasti Jippokin huomasi tämän ja alkoi koskea kuonolla pelkästään kapulan keskiosaan ja alkoi jo pariin otteeseen ottaa kapulasta kiinni, mistä tuli tietysti ekstrakehut. Tällä kertaa jätettiin treeni tähän, ettei mentäisi liian nopeasti liian paljon eteenpäin, mutta ainakin Jipon asenne noutokapulaa kohtaan muuttui huomattavasti. Nyt noutokapula on se "anna mä kosken sitä, jee jee!"-esine sen "ai taas tää, no okei, jos nyt tän kerran otan sen suuhun mut ihan pikasesti vaan"-esineen sijaan.

Viikonloppuna käytiin pyörähtämässä Lahdessa parin viime vuoden aikana jo perinteeksi muodostuneessa Lahden ryhmänäyttelyssä. Näyttelypaikan lattia oli todella liukas ja Jippohan sitten luisteli siellä oikein olan takaa. Tulokseksi tuli AVO-H hyvin tiukalta tuomarilta.