Räntäsade ja vinha viima eivät olleet aivan omiaan luomaan otollista ympäristöä laiskiaisille. Pelipäivä oli alkanut aurinkoisena ja kuulaana, eli toisin sanoen varsin otollisena siepin nopeaa nappaamista ajatellen. 3-kirjaimisten Laiskiaispyörähtäjien kapteeni Huf oli jo ehtinyt antamaan uhoavan lausuntonsa Päivän Profeetalle, jossa kerskaili, ettei peli Lohikäärmeliigaa vastaan tulisi kestämään edes kahta minuuttia. Ikävä kyllä, kun peliä oli jatkunut vasta minuutti ja muutama sekunti, olivat tummat pilvet jo peittäneet taivaan. Minuutin ja neljänkymmenenviiden sekunnin kohdalla rankkasade oli kastellut pelaajat läpimäriksi, ja minuutissa ja viidessäkymmenessäkahdeksassa sekunnissa rankkasade oli jo muuttunut rännäksi. Kaikki toivo siepin pikaisesta löytymisestä oli mennyt.
"Pelastusrengasta tässä kohta tarvitaan", mutisi 3LP:n maskotti Pau surkean kuuloisena. Hän oli yrittänyt piristää ja kannustaa joukkueensa jäseniä pukeutumalla laiskiaispukuun unohtamatta tietenkään virnistää kahta leveämmin, kun pelaajien ilmeet venähtivät. Nyt oli kulunut kuitenkin jo kolme tuntia, neljäkymmentäseitsemän minuuttia ja kuusitoista sekuntia, eikä Paulla ollut enää juurikaan hauskaa. Kenttä oli täyttynyt vetisellä liejulla, ja maskottipuku oli litimärkä. Lisäksi yritettyään piristää katsojia näytösluontoisella laiskiaispyörähdyksellä, Pau oli lopulta vain onnistunut pärskäyttämään mutaa tuomarin kasvoille. Loppujen lopuksi tilanne olisi vielä voinutkin olla kohtuullisen hyvä, mutta Paun saadessa otteen viimeisestä positiivisesta ajatuksestaan menetti hän tajuntansa.
"Senkin tahmatassu!" Loi karjaisi Laelle, joka oli pudottanut Paun kohtaloksi käyneen kaadon. Huipaustuomari vihelsi pelin tauolle tilanteen selvittämisen ajaksi. 3-kirjaimiset Laiskiaispyörähtäjät kiisivät huolissaan maskottinsa luokse, kun taas Lohikäärmeliigalaiset naureskelivat ilkeästi keskenään toisella puolen kenttää ja huutelivat herjoja. Lae näytti hyvin häpeävältä, kun lääkintävelhot lopulta kantoivat Paun pois.
Joukkue oli ymmärrettävästikin hieman maassa. Ilma oli kurja, maskotti tajuton, häviöllä oltiin jo 80 pistettä, ja kaiken lisäksi Huf oli nähnyt siepin juuri, kun onnettomuus oli tapahtunut, mutta nyt siivekäs pallo saattoi olla aivan missä tahansa.
"Hei, pussatkaa mun aatelista peppua!" kuului jälleen huuto 3-kirjaimisten Laiskiaispyörähtäjien korviin. Syylliseksi paljastui toisen joukkueen kapteeni, joka osoitteli kielellistä lahjakkuuttaan, mutta vaikka herja ei kovin kummoinen ollutkaan, nosti se verenpainetta laiskiaisten keskuudessa. Eniten nokkiinsa huudosta taisi ottaa Leo, sillä vain Kayn ja Srun käsivoimat estivät varakapteenia ryntäämästä luutansa kanssa toisen joukkueen kimppuun. Kaiken mylläkän keskellä Lii näytti olevan ainoa, joka säilytti jokseenkin seesteisen mielialan vastoinkäymisistä huolimatta, ja tämä olikin jo auttamassa vienolle savun hajulle nyrpistelevää varamaskotti Lupia kapuamaan laiskiaisasuunsa.
Harva katsojista tiesi mitä ajatella, kun he yhtäkkiä näkivät ison savupatsaan nousevan mistäpä muualta kuin 3LP:n faniaitiosta. Aluksi kiljunta kuulosti pelkiltä kannustushuudoilta, mutta nyt joukkoon sekoittui hieman kauhun huudahduksia.
"Laita se valopetroli POIS!" joukkueen ykkösfanina tunnettu Ouva hihkui ja läiski Flyraa, jolla oli jokin outo pullo käsissään. "Ei tämä ole kuin marinolia…" kuului Flyran heikko vastalause, joka noteerattiin tylysti. "Ihan SAMA mitä se on!" Ouva puuskahti ja koetti tavoitella pulloa hyppysiinsä.
"Mutta me tarvitaan se tähän palavaan laiskiaiseen!" Taru selitti silmät tapittaen. "Et arvaa, miten hankalaa meidän oli saada nämä tarvikkeet! Meidän piti ryövätä yksi merirosvojen haaksirikkoutunut alus tätä varten. Ja merirosvoilta asioiden vieminen ei ole ihan yksinkertaista!" Taru touhotti ja Ouva oli sanaton, mutta niin olivat kaikki muutkin tilannetta seuraavat. Flyra ja Taru taas tuntuivat olevan ainoita, jotka eivät kyenneet ymmärtämään, mitä sopimatonta he muka olivat tehneet.
3-kirjaimiset Laiskiaispyörähtäjät eivät jääneet ihmettelemään orastavaa paloa, vaan reagoivat tilanteeseen nopeasti ja kapteeninsa johdolla lensivät luudillaan muodostelmaan. Hetkeä myöhemmin seitsemän taikasauvaa suuntasi taioillaan taivaalta satavaa räntää kohti paloa niin, että katsomoon jäi jäljelle lopulta vain sihisevä, musta läntti. Flyra ja Taru vaikuttivat pettyneiltä menetettyään hienon tulisen laiskiaisensa, mutta kaksikko koetti piristää itseään uskottelemalla, ettei hiiltynyt laiskiainenkaan niin pahalta näyttänyt. Katsomojen fanit taasen hurrasivat innoissaan, kun 3LP esitti ryppään synkronoituja laiskiaispyörähdyksiä heti urotekonsa jälkeen.
Lohikäärmeliiga toljotti tyhmännäköisinä kentän laidalla. He eivät edes kunnolla ehtineet tilanteeseen mukaan, kun tuomari jo vihelsi pelin jälleen jatkuvaksi. Yhden minuutin ja seitsemän sekunnin kuluttua aurinko pilkisti jälleen pilvien takaa, ja Huf huomasi säteistä hohtelevan siepin lentelevän Lohikäärmeliigan etsijän selän takana. Nopea syöksy, leikkimielinen laiskiaispyörähdys ja naps! Katsomo räjähti riemuhuutoihin.
"Mitä? Häh?" kuului lääkintäteltasta, kun märältä laiskiaiselta haiseva Pau kömpi ulos ja suoraan juhlahumuun.