• Etusivu
• Uutiset
• Joukkue
• Herkkuyökeistä
• Kuvagalleria
• Maskotti
• Faniklubi
• Kilpailut
• Vieraskirja
• Juorut
• Sivukartta

Murmanskin Herkkuyökit - Maskotti

Yökki paritteluaikana	Yökki ei-paritteluaikana

Yökki

Velhoneuvoston Pimeyden Voimien osaston antama luokitus: X X = Ei kovin vaarallinen, mutta vahinkoa aiheuttava

Yökit ovat ikivanhoja pimeyden olentoja jotka saivat alkunsa ensimmäisissä Muukalaissodissa* (v.404-468) Yökit syntyivät Pimeyden velhojen aikaansaannoksina. Ei ole varmuutta onko yökkikanta vain pilalle menneen kokeen aikaansaannos, vaiko tarkoituksella tehty pimeyden olento. Yökit taistelivat Mustien Velhojen puolella kaksi ensimmäistä Muukalaissotaa, jonka jälkeen ne tuhottiin melkein sukupuuttoon. Ne rippeet jotka yökkikannasta oli jäljellä, pakenivat nykyisen Skotlannin soille, ja jäivät sinne. Yökit asuttivat koko Skotlannin suot ja tilanpuutteen takia lisäsivät myös osan Walesia elinalueisiinsa. Nykyään yökkejä tapaa koko Britannian ja Irlannin alueilla.

Yökkien ulkonäkö vaihtelee aina sen elinpaikasta riippuen, tämä johtuu niiden kyvystä mukautua ympäristöönsä. (Mukautumisella tarkoitetaan sulautumista joksikin fyysiseksi kohteeksi, kuten jätekasaksi.) Yökkien koko vaihtelee viidestä kahdeksaan jalkaan, ja ne painavat yleensä n. viisisataa naulaa. Niiden ruumiinrakenne on groteski ja usein syntyy mutaatioita. Yökit muistuttavat hieman ihmistä, sillä ne kulkevat kahdella jalalla ja käyttävät käsiään moneen eri tarkoitukseen. Yökkien nahka on paksua ja osittaisesti karvoituksen peitossa. (Elinympäristöstä riippuen myös suomuja saattaa esiintyä.) Kauan luultiin että yökeillä ei ole heikkoa kohtaa, mutta myöhemmissä tutkimuksissa on havaittu että yökit aristavat vatsansa yläpuolella, hieman sydämen alla, olevaa herkkää kohtaa. Tämä kohta, toisin kuin mikään muu kohta yökissä (jalkapohjia lukuunottamatta) on kokonaan ohuen, pehmeän nahkan peitossa. Tutkijat eivät ole vielä selvittäneet mikä kohdassa on, tai mitä se aiheuttaa yökissä, mutta pelkkä kosketus "Akhilleen kantapäähän" ja yökki kaatuu maahan, aivan kuin iskun saaneena.

Yökkinaaraat ovat yleensäkin uroksia kookkampia ja näin ollen myös hallitsevassa asemamassa. Yökit elävät suurosan elämästään yksin, mutta aina keväisin, kosioaikaan, ne hakeutuvat toistensa seuraan. Koko kevään ja alkukesän ne elävät pienissä yhdyskunnissa ja pariutuvat. Myöhemmin kun yökkien jälkikasvu syntyy, naaras ottaa poikaset mukaansa ja menee takaisin asuinreviirilleen kasvattamaan niitä. Poikasien magia ja mukautumiskyky eivät kehity kunnolla ennen viidettätoista ikävuotta, jonka jälkeen ne alkavat olla sukukypsiä ja oppivat käyttämään magiaansa. Kun poikaset ovat tarpeeksi vanhoja, naaras lähettä ne omille teilleen ja jää itse vartioimaan reviiriään. Naaraat pariutuvat noin 20 kertaa elinikänsä aikana, urokset taas n. 30 kertaa. Yökkien keski-ikä vaihtelee kolmestasadasta kolmeensataanviiteenkymmeneen vuoteen.

Yökit puolustautuvat vihollisiltaan oksentamaan näiden päälle eräänlaista ulostetta, jonka pelkkä haju ajaa velhon kuin velhon tiehensä. Yökeillä on myös maagisia voimia ja ne osaavat joitakin pimeyden taikoja, mutta niitä ne käyttävät äärimmäisen harvoin. Yleensä yökit naamioivat itsensä ympäristöön ja välttyvät näin pahemmilta kamppailuilta. Yökit osaavat kommunikoida puhuen, mutta ne puhuvat erittäin huonosti ja epäselvästi. Kieli jota yökit käyttävät on ikivanhaa muinais-bretoniaa. Tämän takia ne kommunikoivat enemmän ruumiinkielellä.

Yökit eivät ole kovin vaarallisia velhoille, sillä niiltä voi suojautua helpolla kutitusloitsulla, mutta kohdatessaan jästin, yökki saattaa käyttäytyä arvaamattomasti ja haavoittaa jästiä. Yökkien nahka on niin paksua että monet loitsut kimpoavat siitä, mutta oikeaan kohtaan tähdätty "Halkinaurus" saattaa pelastaa vakavilta ruhjeilta. Yökeillä on jäljellä hieman omaa magiaansa, mutta sekin on kovin haurasta, ja yökki käyttää magiaa erittäin harvoissa tapauksissa, kuten naamioidakseen poikasensa vaaralta tai taisteluissa reviiristä. Yökit syövät yleensä kasveja ja pieneläimiä, sekä lintujen munia, mutta on myös tavattu lihanmakuun päässeitä yksilöitä jotka pääasiassa hankkivat ravintonsa metsästämällä suurriistaa ja varastelemalla lampaita.